Raikkaita vuoriston tuulia ja tutkimustuloksia hoitotyön käytäntöihin Norjan Hurdalissa
52. pohjoismainen lastenkardiologien ja -hoitajien kokous järjestettiin tänä vuonna 18.–20.9. Norjassa, Hurdalissa. Sää suosi meitä erityisen hyvin koko kokouksen ajan. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ilma oli ihanan raikas. Miljöö kokoukselle oli täydellinen.
Sydänlapset ja -aikuiset mahdollistivat osaltaan kahdeksan hoitajan osallistumisen tapahtumaan. HUS:n Uudesta Uudesta lastensairaalasta mukana olivat sairaanhoitajat Minna Keistinen, Minna Yrjönen, Riikka Peltomäki ja Sanna Laakso sekä Kainuun keskussairaalasta Ulla Lintula ja Sanna Saarela. Raportin teksti ja kuvat ovat edellä mainittujen käsialaa. Osallistujina ja luennoitsijoina oli lääkäreitä ja hoitajia kaikista Pohjoismaista, sekä myös Kaliforniasta ja Torontosta asti.
Tapahtuman avasi tervetulopuheellaan oslolainen professori Henrik Holmström. Ensimmäinen kokouspäivien luento käsitteli synnynnäisten sydänvikojen havaitsemista. Kävimme läpi sydänvikojen historiaa ja aikajanaa aina sikiön tutkimusvaiheista syntymään ja kotiutumiseen asti. Tärkeimpinä keinoina sydänvikojen havaitsemisiin pidettiin raskausajan ultraäänitutkimuksia sekä syntymän jälkeistä auskultointia ja saturaationmittaamista sekä jalasta että oikeasta kädestä. Kotiinlähtötarkastuksessa korostui myös reisipulssien tunnustelun tärkeys. Vastasyntyneen hoitokäytäntöjen yhtenäistäminen pohjoismaiden välillä on yksi tulevaisuuden tavoite.
Seuraavaksi oli aiheena ”tekoäly hoitotyössä”. Näistä aiheista luennoivat Henrik Brun Oslosta ja Tiina Ojala Helsingistä. Henrikin aiheena oli katetroinnit, joissa käytetään apuna tekoälyä ja Tiina kertoi sydänsiirtojen hylkimisreaktioista, jotka näkyivät MRI-tutkimuksissa. Session päätti videoyhteydellä Timothy Chou Kaliforniasta kertomalla perustamastaan ”Pediatric Moonshot”-ohjelmasta, joka toimii Edge-verkossa ja jonka tehtävänä on vähentää terveydenhuollon eriarvoisuutta, alentaa kustannuksia ja parantaa lasten vointia sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti. Tarkoituksena on luoda yksityisyyttä (ja elämää) suojelevia, reaaliaikaisia sovelluksia, jotka perustuvat kaikkialla maailmassa terveydenhuollon koneissa luotuihin tietoihin. Päivä päättyi herkullisiin tapaksiin ja toisiin kokouksessa oleviin tutustuessa.
Vuorovaikutuksen tärkeydestä
Seuraavana aamuna ennen luentoja rohkeimmat kävivät aamu-uinnilla kirkasvetisessä Hurdalsinjärvessä. Virkistävän uinnin jälkeen jatkoimme runsaalle, maukkaalle aamupalalle ja kohti uuden päivän mielenkiintoisia luentoja.
Päivän luennoista osa oli tarkoitettu kaikille, ja osaksi päivää jakauduimme lääkäreiden ja hoitajien omille luennoille. Hoitajien luentojen pääaiheena oli kommunikointi ja sen tärkeys hoitotyössä; keskustelimme kommunikoinnista sekä hoitohenkilökunnan että vanhempien ja potilaiden välillä. Siitä, kuinka tärkeää on varata keskusteluihin riittävästi aikaa, varmistaa että informaatio on kerrottu selkeästi ja ymmärrettävästi. Vanhemmille puhuttaessa tulisi kiinnittää huomiota sanastoon, asioiden avaamiseen, palautteen pyytämiseen ja selkeään rauhalliseen puhetapaan. Lisäksi keskustelimme lapsen valmistamisesta toimenpiteisiin. Kuinka kannattaisi välttää sanoja, joista lapselle voi tulla ikäviä muistoja tai jotka voivat aiheuttaa pelkoja.
Lounaan jälkeen päivä jatkui yhteisellä sessiolla lääkäreiden kanssa. Aiheena Lymfaattinen järjestelmä synnynnäisissä sydänvioissa. Luento oli erityisen mielenkiintoinen ja lisäsi hyvin ymmärrystä vaikeampiin sydänvikoihin liittyviin sairauksiin (PLE ja plastinen bronkiitti). Näihin sairauksiin on kehitetty uusi hoito, joka on käytössä pohjoismaista tällä hetkellä vain Tanskassa. Yksi suomalainen on ollut hoidettavana siellä ja toinen potilas on lähdössä myös Kööpenhaminaan hoidettavaksi lähitulevaisuudessa.
Iltapäivällä hoitajilla oli myös vielä oma luento, jonka aiheena oli ”vanhempien selviytyminen sydänvian kanssa”. Miltä tuntuu, kun lapsi on ollut tarkassa sairaalaseurannassa pitkään ja yhtäkkiä vastuu hoidosta siirtyykin vanhemmille ja vanhempien pitäisikin pärjätä ilman jatkuvaa hoitohenkilökunnan seurantaa ja monitorointia kotona. Siirtymävaihetta vanhemmat kuvasivat “tunteelliseksi vuoristoradaksi”. Norjassa on käytössä HOBS Baby-applikaatio, josta vanhemmat ovat kokeneet ollen hyötyä ja turvaa kotona. Se on myös vähentänyt puhelinliikennettä kodin ja sairaalan välillä.
Saimme kuulla myös äitiä, joka kertoi omasta sydänsairaasta lapsesta ja siihen liittyvistä kokemuksista ja tunteista. Näistä kokemusasiantuntijaluennoista on paljon apua meille hoitajille. Tällöin huomaa mikä on tärkeää ja mitä vanhemmat itse toivovat hoidolta ja hoitajilta. Luennot avarsivat silmiä perheen näkökulmasta, miten he kokevat tulleensa kohdatuksi. Kommunikoinnin ja kohtaamisen merkitys ja sen tärkeys korostuu. Hoitajat ja lääkärit usein keskittyvät sairauteen ja sen hoitoon, kun perhe taas odottaa konkreettista tietoa siitä, miten sydänsairaus vaikuttaa heidän arkeensa ja lapsen tulevaisuuteen.
Kokouksen viimeisen aamun luennot koostuivat liikunnan tärkeydestä. Torontolainen luennoitsija Barbara Cifra kertoi tutkimuksestaan Fontan-sarjan leikkauksiin ja liikuntaan liittyen ja tulokset olivat hyviä; liikunta kannattaa aina. Yksilöllinen kunto-ohjelma onkin tulossa osaksi yksikammioisten potilaiden hoitoa Amerikassa.
Tärkeä merkitys työlle
Kaikkinensa koulutus oli tiivis, mutta ohjelma oli hyvin järjestelty ja erittäin antoisa. Hoitajille tällaiseen kokoukseen mukaan pääseminen on erittäin tärkeää ja tuo lisää arvostusta, mielenkiintoa ja jaksamista omaan työhön. On hienoa verkostoitua ja kuulla, miten muualla toimitaan ja huomata että asiat kotimaassa ovat hyvällä mallilla. Koulutuksesta saa paljon uusia näkökulmia ja “uusia eväitä” hoitotyöhön.
Päällimmäisenä mieleen jäi vanhempien ja potilaan huomioimisen korostaminen kaikessa. On myös mielenkiintoista kuulla ja oppia, kuinka asioita tutkitaan ja kehitetään koko ajan lisää ja ymmärtää, kuinka tärkeitä potilaat vanhempineen meille ovatkaan. Kannustammekin sydänlasten ja -perheiden parissa työskenteleviä hoitajia osallistumaan vastaaviin koulutuksiin, jos siihen avautuu mahdollisuus. Työskentelipä missä päin Suomea tahansa, meitä yhdistää sydämet ja halu tehdä parhaamme hoitajana potilaidemme ja perheiden hyväksi. Meistä jokainen tekee tätä työtä suurella sydämellä – kiitos siis yhdistykselle koulutukseen osallistumisen mahdollistamisesta!