Vertaistuki voimaannuttaa ja lisää hyvinvointia

Opinnäytetyö liittyi Jyväskylän yliopiston ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteiseen VerKo-hankkeeseen, jossa tutkittiin ja kehitettiin vertaistukea ja kokemusasiantuntijuutta lapsi- ja perhepalveluissa yhdessä lastentautien ammattilaisten ja potilasjärjestöjen edustajien kanssa. Pitkäaikaissairaalla lapsella tarkoitettiin tässä yhteydessä sellaista alle 18-vuotiasta lasta tai nuorta, jonka sairaus on elinikäinen tai kestää yli puoli vuotta ja hän on sairautensa vuoksi terveydenhuollon seurannassa tai hoidossa, kuten esimerkiksi synnynnäinen sydänvika tai diabetes.   Tämä artikkeli pohjautuu vuonna 2022 valmistuneeseen Luksasen opinnäytetyöhön, joka on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteesta https://www.theseus.fi/handle/10024/745691

Työskentelen sairaala Novassa Lastentautien poliklinikalla sairaanhoitajana ja työssäni tapaan paljon pitkäaikaissairaita lapsia ja heidän perheitään. Pitkäaikainen sairaus lapsella vaikuttaa herkästi lapsen lisäksi koko perheeseen, ja voi vaikuttaa monella tavoin sekä lapsen että perheen, myös sisarusten sosiaaliseen ja henkiseen hyvinvointiin. Tämä voi lisätä, ja usein lisääkin, lapsen ja hänen perheensä tuen tarvetta. Yksi sopiva tukimuoto perheelle ja lapselle itselleen voi löytyä vertaistuesta. Vertaistukea voi saada sairastunut itse tai hänen läheisensä, kuten esimerkiksi sairastuneen lapsen sisarukset ja vanhemmat. Vertaiselta voi esimerkiksi saada tukea omien tunteiden peilaamiseen, mutta myös käytännön vinkkejä arjessa selviytymiseen. Parhaimmillaan vertaistuki lievittää perheen ja lapsen kokemaa stressiä ja edistää lapsen sitoutumista omaan hoitoonsa.

Mitä vertaistuki on? 

Yksinkertaisuudessaan vertaistuki voidaan määritellä olevan samankaltaisen kokemuksen jakamista toisen kanssa. Keskeisenä tekijänä vertaistuen antamisessa ja saamisessa on vuorovaikutus, kuunteleminen ja kertominen vertaisen kanssa. Vertaistukeen liittyy myös kokemus samanarvoisuudesta.

Vertaisilla on jokin yhdistävä tekijä, kuten vaikkapa samankaltainen elämäntilanne tai samankaltainen aiempi kokemus. Yhdistävä tekijä voi olla esimerkiksi vastasyntyneen vanhemmuus tai lapsella todettu synnynnäinen sydänvika. Vertaisuutta koetaan hyvinkin monenlaisissa tilanteissa. Vertaisen kanssa voi jakaa kokemuksia esimerkiksi sairaudestaan ja sen hoidosta kuten myös sairauden aiheuttamista tunteista. Vertaisen kanssa voi jakaa tunteita ja kokemuksia, mutta myös tietoa ja käytännön vinkkejä sairauden kanssa elämiseen. Vertaistuki onkin jotain sellaista, mitä ammattilainen ei voi useinkaan tarjota potilaalleen tai asiakkaalleen. Vertaiset saattavat kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vahvaa ymmärretyksi tulemisen kokemusta. Tätä voisin parhaiten kuvailla kokemuksena sanattomasta ymmärryksestä.

Sopiva vertaistuen muoto voi löytyä ammattilaisten, potilasyhdistysten tai OLKA-toiminnan avustuksella. On myös olemassa terveydenhuollon organisoimaa vertaistoimintaa. Esimerkiksi Sairaala Novan lastentaudeilla järjestetään diabetesta sairastavien nuorten ryhmiä ja diabeteksen ensitietopäiviä. Lisäksi KELA ja potilasyhdistykset järjestävät kurssitoimintaa. KELAn sopeutumisvalmennuskurssille voidaan hakea lääkärin suosituksesta. Sekä Kelan että yhdistysten kurssitoiminta on sairausryhmäkohtaista ja kursseilla pääsee tapaamaan muita samaa sairautta sairastavia. 

Vertaistukea suositellaan tarjottavan eri muodoissa ja pohtimaan mikä olisi sopiva tapa kyseiselle kohderyhmälle. Selkeästi ei ole osoitettu, että jokin tietty vertaistuen muoto olisi paras, vaan sen erilaisista muodoista on todettu olevan hyötyä. On tärkeää, että vertaistoiminta tuntuu itselle ja elämäntilanteeseen sopivalta. Joku kokee yksilövertaistuen itselleen sopivana, kun taas joku toinen kokee saavansa eniten hyötyä ryhmätoiminnasta, jollekin kolmannelle nimenomaan somen keskustelupalsta on paras. Ei ole myöskään selkeää vastausta siihen, milloin on oikea aika tarjota vertaistukea tai hakeutua vertaistukeen. Vertaistuki voi olla ajankohtaista sairauden ja elämänkaaren eri vaiheissa.   

Vertaistuen mahdolliset hyödyt 

Kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten valossa voidaan todeta, että vertaistuella on merkitystä. Vertaistuen on osoitettu esimerkiksi pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmille lisäävän tietoa sekä edistävän yksilöllistä kasvua ja sosiaalista hyvinvointia. Oma tai läheisen sairastuminen pitkäaikaissairauteen vaatii sopeutumista. Vertaistuesta voi olla hyötyä sairauden hyväksymisprosessissa ja sairauden hoitoon sopeutumisessa. Perheiden ja vanhempien kohdalla voidaan lisäksi todeta, että vanhempien hyvinvoinnin lisääntyminen vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin.  

Taloudellisia hyötyjä vertaistukitoiminnasta ei ole voitu selkeästi osoittaa. Laadullisesti tarkasteltuja hyötyjä on kuitenkin pystytty todentamaan. Tutkimusten perusteella vertaistuen voidaan ajatella olevan psyykkistä ja fyysistä terveyttä suojaavaa. Vertaistukeen on liitetty lisäksi pystyvyyden tunteen lisääntyminen ja voimaantuminen. On suositeltavaa miettiä vertaistuen mahdollisia hyötyjä myös tilanteissa, joissa omahoitoon sitoutuminen tai omahoidon toteutuminen on hankalaa. Esimerkiksi diabetesta sairastavien nuorten saama vertaistuki voi vähentää masennusoireilua ja jopa alentaa verensokeritasoa.

Olen tarkastellut vertaistukea myös terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Vertaistuki ja ammattilaisen antama tuki eivät korvaa tai poissulje toisiaan. Erityisesti kyse on toisiaan täydentävistä tuen muodoista. Kuten Mikkonen ja Saarinen (2018, 187) ovat teoksessaan vertaistuki sosiaali- ja terveysalalla seuraavanlaisesti sanoneetkin; “Ammatillinen tuki ikään kuin auttaa ihmistä “ulkoapäin” ja vertaistuki jatkaa “sisältäpäin””. Opinnäytetyössäni tutkin pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän perheidensä ohjaamista vertaistukeen erikoissairaanhoidossa. Myös opinnäytetyöhön osallistuneet lastentautien ammattilaiset ja potilasyhdistysten edustajat kokivat vertaistuen olevan tärkeä tukimuoto lapselle/ nuorelle ja perheelle. 

Voiko vertaistuesta olla jotain haittaa? 

Kaikki eivät koe vertaistuen hyötyjä samalla tavoin. Tärkeää on, että vertaistukitoimintaan osallistuminen on vapaaehtoista. Joissain tapauksissa pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmat ovat voineet kokea vertaistukitoimintaan osallistumiseen liittyen painostuksen tunnetta ammattilaisen puolelta. Mikäli vertaistukitoimintaa osallistuminen ei ole tuntunut mielekkäältä, on saattanut olla niin, että vertaistuen muoto ei ole ollut itselle sopiva tai ajankohta ei ole ollut sopiva. Esimerkiksi ryhmämuotoinen vertaistuki ei ole ollut parhaiten sopiva vertaistuen muoto silloin, kun kuormittuneisuus on ollut voimakasta. Vaikka vertaisuutta voidaankin kokea monenlaisissa tilanteissa, vaikuttaa vertaistuen merkityksellisyyteen se, että tilanne vertaisen kanssa on riittävän samankaltainen. Esimerkiksi Fallot’n tetralogiaa sairastavan lapsen ja vanhemman kokemukset ovat todennäköisesti melko erilaisia kuin yksikammioisen sydänvian omaavan lapsen ja vanhemman kokemukset.  

Kehittämistyössäni ammattilaisten näkemys oli, että on suositeltavampaa ohjata lapset ja perheet organisoidun vertaistuen piiriin kuin esimerkiksi internetin vapaamuotoisiin keskusteluryhmiin. Aiempien tutkimusten perusteella voidaan todeta, että internetin vapaamuotoisesta tietotulvasta voi olla hankala arvioida tiedon luotettavuutta, mutta toisaalta internetin kautta on voinut saada tarvitsemansa tuen nopeasti. Pitkäaikaissairaiden lasten vanhemmat ovat myös todenneet, että internetistä vertaistukea hakiessaan voi kohdata ahdistaviakin kertomuksia ja törmätä erilaisiin yksittäisten ihmisten mielipiteisiin. 

Vertaistukeen hakeutuminen 

Tutkimusten mukaan ammattilaisten toivotaan olevan yhä enemmän aktiivisia ohjaamaan asiakkaitaan vertaistuen piiriin. Joissain ammattilaisia ohjaavissa hoitosuosituksissa tämä onkin jo huomioitu. Vertaistukitoimintaan voidaan kuitenkin hakeutua ja hakeudutaankin usein oma-aloitteisesti, esimerkiksi lähipiirin suosituksen tai potilasjärjestöjen tiedotuksen perusteella. Kehittämistyössäni lastentautien ammattilaiset ja potilasjärjestöjen edustajat näkivät, että pitkäaikaissairaan lapsen itsensä, erityisesti nuoren ja hänen ydinperheensä ohjaaminen vertaistukiasoissa on tärkeää. Lastentautien ammattilaisia suositeltiin ohjaamaan vertaistuen mahdollisuuksista avoimesti ja suunnitelmallisesti lapsen sairauden sekä kasvun ja kehityksen eri vaiheissa. Kehittämistyöhön osallistuneet ammattilaiset ja potilasjärjestöjen edustajat näkivät myös tärkeänä, että lastentautien ammattilaiset huomioivat viestintään liittyvät seikat ohjatessaan lapsia ja perheitä vertaistukeen. Ammattilaisen myönteinen suhtautuminen vertaistukeen, asiakkaan huomioiminen ja kunnioitus yksilönä sekä empatia asiakasta kohtaan nousivat merkityksellisiksi seikoiksi vertaistukeen ohjaamisessa. 

Suosittelen, että kokeilet, onko vertaistuki sinulle sopiva tapa saada lisää tukea tilanteeseesi. Tarvittaessa voit keskustella asiasta myös sinua hoitavan tahon kanssa.