Tänään lauantaina 19.10.2024 on isovanhempien päivä.
Isovanhemmuutta on juhlistettu Vanhus- ja lähimmäispalveluliitto ry:n (VALLI) aloitteesta vuodesta 1985 alkaen, aina lokakuun kolmantena lauantaina. Päivän tarkoitus on korostaa sukupolvien välistä yhteyttä ja nostaa isovanhemmuuden arvostusta koko yhteiskunnassa.
Haluamme Sydänlapset ja -aikuiset ry:llä tuoda tänään esille isovanhempien kokemat tunteet, huolen ja heidän merkityksen sydänsairauden koskettaessa lapsenlapsia.
Kun lapsenlapsella todetaan sydänvika, isovanhempana tunteet voivat olla hyvin ristiriitaisia ja syvälle käyviä. Huoli ja pelko lapsenlapsen hyvinvoinnista on luonnollisesti voimakas, sillä sydänvika kuulostaa aina vakavalta ja aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta. Isovanhempien rooli tilanteessa voi olla erityisen tärkeä. He voivat olla kuuntelijoita ja tukijoita, jotka tuovat kokemuksen ja elämänviisauden kautta turvaa ja toivoa. He voivat myös tarjota omalle lapselleen – lapsen vanhemmalle – tukea ja ymmärrystä, sillä vanhemmat käyvät läpi omia pelkojaan ja huoliaan. Isovanhempien myötätunto ja kyky olla läsnä ilman odotuksia tai vaatimuksia voivat antaa perheelle voimaa kohdata haasteet yhdessä.
Lisäksi isovanhemmat voivat tuoda perheeseen sukupolvien viisautta ja näkökulmaa. He ovat nähneet elämän eri vaiheita ja kokeneet, miten vaikeuksista voi selvitä. Tämä kokemus auttaa heitä löytämään toivoa tilanteessa, joka voi tuntua pelottavalta ja epävarmalta. Isovanhemmat voivat myös kertoa lapsenlapselle tarinoita suvusta ja siitä, miten sukulaiset ovat kohdanneet omia haasteitaan ja voittaneet niitä, tuoden näin lapsenlapselle tunteen siitä, että hän on osa vahvaa ja selviytymiskykyistä perhettä.
Isovanhemmat ovat tervetulleita yhdistyksemme jäseniksi. Lisää jäsenyydestä voi lukea tästä linkistä.
Alapuolella on ote sydänlapsen, Minkan, isovanhempien muistelmista siitä hetkestä, kun lapsenlapsen sydänvika todettiin. Koko tekstin voi lukea tästä.
”Vauvan vasen sydänkammio ei toiminut kuten pitäisi. Sydänvika määritettiin HLHS:ksi. Vanhemmille ehdotettiin ensimmäiseksi saattohoitoa, joka oli tietysti kaiken pysäyttävä uutinen vanhemmille ja meille kaikille läheisille.”