Julkkikset ja elämäkertakirjat. Niitä on tullut jokunen luettua. Nykyään niitä ilmestyy jo, kun tarina on vielä keskeneräinen. Aika näyttää tuleeko niihin myöhemmin täydentävä jatko-osa. Yhteistä näillä on se, että tarinan päähenkilö on, tavalla tai toisella, vaikuttanut jossain määrin monen hänen ympärillään ja vähän kauempanakin olevan elämään. Aina kun joku saa tarinansa kansien väliin jää se elämään pidemmäksikin aikaa. Vielä paljon myöhemmin joku voi sen kaivaa esille ja lukea, jolloin legenda elää taas vähän pidempään.
Jos zoomaillaan kauemmas, ei kaikki nämä henkilöt ole edes sellaisia, että koko Suomi niitä tuntisi. Kun mennään vielä pykälä kauemmas, harvassa ovat ne, joiden elämä on kaikkia koko maapallon tasolla koskettanut. Mennään takaisin lähemmäs ja valitaan linssin alle joku täysin valinnainen henkilö.
Meidän jokaisen elämä on oma pieni tarinansa. Kun kaikkia juonenkäänteitä alkaa tarkemmin miettiä, jokaisesta voisi kirjoittaa ja jokainen ansaitsisi oman elämäkertansa. Meidän jokaisen tarina vaikuttaa hyvin suuresti läheistemme elämänkulkuun. Kun se on kirjoitettu loppuun ja kansi sulkeutuu jää se elämään heidän mieliinsä, vaikka suurimmalla osalla ihmisistä se jää pala palalta unohduksiin, kunnes katoaa kokonaan.
Me itse voimme vaikuttaa siihen, millainen tuo meidän oma tai läheistemme elämäkertakirja tulisi olemaan. Kannattaa siis muistaa kirjojen lukemisen lisäksi pitää jollain tasolla mielessä se, miten siitä saa joka päivä tehtyä mahdollisimman hyvän. Joka päivä juuri siksi, että kukaan ei ennalta tiedä kuinka monta huomista on vielä edessä.
Julkkisten sankaritarinat ovat usein hyvin viihdyttävää luettavaa. Onko heidän tekemisillään silti lopulta niin suurta merkitystä siihen, millainen sinun seuraava päiväsi on? Vaikuttaako siihen enemmän se millaisia ihmisiä ympärilläsi on?
Taitelija ja muusikko M. Rättö on hyvin saanut tämän tiivistettyä muutamaan lauseeseen:
On niin yksinkertaista
Uskotella olevansa päivä, joka ei milloinkaan laske
Olla kaukaisten hailakkain vuorten takaa nouseva säteinen paiste
On niin vaikeaa
Myöntää olevansa vain satunnainen kuiskaus
Olla päivänkajo, joka aina likempänä kuin aamua
On hiipuvaa iltaa