Lapsuus
Lapsuuteni oli monella tapaa tavallinen, vaikka siihen sisältyikin pitkäaikaissairauteen liittyviä haasteita, kuten leikkauksia, rytmihäiriöitä, sairaalatutkimuksia, lääkityksiä ja epileptisiä kohtauksia. Leikkausten ja sairaalajaksojen yksityiskohdat ovat painuneet unholaan, mutta seurantakäynnit ja tutkimukset ovat jääneet mieleeni. Kaikesta huolimatta lapsuus oli täynnä iloisia hetkiä: pihaleikkejä, pelejä ja ulkona hengailua, kuten monilla muillakin lapsilla. Sairaudesta huolimatta sain kokea lapsuuden, jossa nauru, leikit ja arjen pienet seikkailut olivat vahvasti läsnä.
Nuoruus
Nuoruusvuoteni sujuivat pitkälti samalla tavalla kuin ikätovereillani. Niihin mahtui jännittäviä seikkailuja ja uusia ystävyyksiä, jotka jättivät pysyviä muistoja. Näihin vuosiin liittyy myös tärkeä käännekohta: tutustuin sydännuorten tapahtumiin, tapaamisiin ja leireihin. Niistä tuli minulle rakas osa elämää, ja osallistuin niihin aktiivisesti – en pelkästään nuorena osallistujana, vaan myöhemmin myös ohjaajana. Näillä tapahtumilla on ollut valtava merkitys elämässäni. Ne ovat rikastuttaneet arkeani ja avanneet ovia yhteisöllisyyteen, vertaistukeen ja unohtumattomiin kokemuksiin. Voin lämpimästi suositella niitä kaikille, jotka miettivät osallistumista.
Aikuisuus
Aikuisuuteen astuminen toi mukanaan kiitollisuuden sydänoireiden tasapainosta, joka on säilynyt vuosien ajan. Olen myös löytänyt liikunnan, kuten thainyrkkeilyn ja kuntosalitreenin osaksi arkeani, ja uskon niiden olevan merkittävä tekijä sydämeni ja yleisen hyvinvointini ylläpitämisessä.
Aikuisuus ei kuitenkaan ole ollut pelkästään tasaisia polkuja. Sydänystävien menettäminen liian varhain on ollut raskasta, ja isäksi tuleminen herätti aivan uudenlaisia ajatuksia oman elämän rajallisuudesta ja sydämeni tulevaisuudesta. Näistä huolimatta olen oppinut näkemään sydänvikani myös lahjana: se on tuonut elämääni upeita ihmisiä, unohtumattomia kokemuksia ja syvemmän perspektiivin arkeen. Se on antanut minulle voimia kohdata vastoinkäymisiä ja kulkea eteenpäin. Vaikka matkalle mahtuu ylä- ja alamäkiä, ne eivät enää hetkauta minua samalla tavalla, sydän on oppinut kestämään.