Kiitos sinulle tehohoitaja, joka valvoit lapseni vierellä ison leikkauksen jälkeen ja pidit hänestä huolta.
Kerroit meille aamuisin, kuinka lapsemme oli raottanut silmiä hymyillyt ja se toi toivoa, että hän vielä selviää. Olit pukenut kauniin mekon ison haavan päälle ja pitänyt kädestä kun itketti, kuiskuttanut korvaan unilauluja. Kun me vanhemmat emme ymmärtäneet huolessa ja surussa, kuinka huonosti perheen äiti voi – sinä huomasit sen ja sanoit rohkeasti ääneen huomiosi. Ohjasit meitä, mistä hakea apua – emmehän olleet lähelläkään kotia ja kaikki oli hukassa.
En tiedä, olisiko äiti selvinnyt ilman sinua. Mieli on erikoinen, ettei osannut omaa kipua tuntea, kun huoli ja hätä on lapsesta. Kun sairaalaan menimme äidille apua hakemaan, oli asiat jo pahasti pielessä ja toipuminen vei kauan aikaa. Isästä pidit myös huolen siinä hetkessä, kun lapsi oli toisessa sairaalassa, vaimo toisessa.
Sanoillasi, teoillasi, tuestasi, ammattitaidostasi oli niin iso merkitys.
Kiitos Sinulle elämästä ❤️