Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran yhdistyksen jäsenlehdessä 01/2023. Ajankohtainen kirjoitus julkaistaan uudestaan osana Sydänlasten kampanjaviikkoa.
Kuinka oikeassa kirjailija ja runoilija Susanna Jussila minusta onkaan siinä, kun ajatuksensa sanoiksi puki: ”Kukaan meistä selviä täällä yksin” kuiskasi puu ja puristi hellästi naapuria juurillaan.
Yli 20 vuotta sitten, kun minusta tuli äiti ja samassa synnynnäisesti sydänvikaisen pojan vanhempi, oli tapahtuma monessa suhteessa elämää muuttava. Varhaiset kokemukset vertaistuesta esikoisen ollessa puolen vuoden ikäinen on jäänyt voimakkaana mieleeni. Haluaisin kiittää sinua, joka minut ja perheeni toivotit iloisesti ja lämpöisesti tervetulleeksi sova-viikonloppuun Oulussa, Pohdon parkkipaikalla. En tiedä kuka ja mistä olit, mutta tapahtuma on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Tunsin silloin tulleeni kotiin, omieni joukkoon, vaikka kaikki olivat meille täysin vieraita.
Vuosien aikana kohtaamiset suuren sydänperheeni kanssa ovat olleet antoisia ja merkityksellisiä. Niistä olen saanut nauttia useissa yhdistyksen tapahtumissa ja kursseilla. Voin sanoa, että minut vertaistuki on elämälle pelastanut. Kiitos kaikille hengenpelastajille kohtaamisista, olen tallettanut teidät syvälle sydämeeni!
Myös työssäni olen nähnyt vertaistuen voiman. Joskus sen merkitys saattaa olla jopa kirjaviisauttakin suurempaa. Jo pelkästään tieto siitä, että jollain muulla on samankaltainen kokemus kuin itsellä, auttaa. En ole asiani kanssa yksin.
Olemme uuden kesän edessä ja yhdistyksen kursseille on hakuaika meneillään. Voisiko nyt olla aika aktivoitua koronavuosien jälkeen teidän perheellä, sydänlapsella, -nuorella tai -aikuisella? Voisitko olla valmis uusiin kohtaamisiin ja seikkailuihinkin? Älkää unohtako toisianne. Puristakaa hellästi naapuria juurillanne.
Jokaisella kohtaamisella on merkityksensä.