Sain tietää Niinan sydänsairaudesta ensimmäistä kertaa jo silloin, kun hän kirjoitti minulle kirjeen Maajussille morsian -ohjelmaan. Kirjeessä Niina ei sydänsairautta suoraan nimeltä maininnut, mutta kertoi tekevänsä paljon vapaaehtoistyötä synnynnäisesti sydänsairaiden kanssa. Niinasta ja tästä vihjeestä uteliaana käytin salapoliisitaitojani ja sukelsin Googlen syövereihin.
Googlen kautta löysin Sydänliiton artikkelin Niinasta ja harvinaisesta sydänsairaudesta, CPVT:stä. Nykyään kirjainhirviö taipuu jo sujuvasti: katekoliamiiniriippuvainen polymorfinen kammiotakykardia. Muistelen, että luin artikkelin hyvin keskittyneesti läpi. Edetessäni tekstissä, päässäni ehti kulkea monenlaisia ajatuksia, mutta jutun loppuun päästyäni ajatukseni olivat rauhoittuneet. Niinan tarinalla oli onnellinen loppu. Nuoruuden pelottavat pyörtymiset oli saatu hallintaan oikealla lääkityksellä ja asentamalla sydämentahdistin. En voinut kuitenkaan kuvitella, mitä Niina oli käynyt läpi asiaa käsitellessään. Kilpaurheilu-ura päättyi kuin seinään ja liikunnallista elämäntapaa alkoivat hallita sykerajat ja rytmihäiriöt. Itsekin liikunnallisena ihmisenä olen pohtinut, miten tuollainen elämänmuutos vaikuttaisi minuun ja kuinka sellaisesta edes selviää. Mutta kuten Niina asian minulta varmisti meidän ensimmäisillä treffeillämme kameran edessä, Niinan sydänsairaus ei minua pelottanut.
Nyt olemme eläneet saman katon alla yli kaksi vuotta, eikä asia minua edelleenkään pelota ja Niinan sydänsairaus on osa yhteistä elämäämme. Vauhdikkaiden päivien aikana muistutan Niinaa lääkkeiden ottamisesta ja kuljen mukana sydänkontrolleissa. Niinalla on tietenkin myös muutamia rajoitteita, jotka meidän pitää ottaa huomioon arjessamme. En olisi heti ajatellut, mutta oikeastaan eniten törmäämme näihin pieniin rajoitteisiin tehdessämme yhdessä maataloustöitä. Niina ei esimerkiksi voi käyttää polttomoottorikäyttöistä moottorisahaa sydämentahdistimen vuoksi. Onneksi nykyteknologia on kuitenkin kehittyvää ja olin jo pari vuotta ennen tapaamistamme ostanut ensimmäisen akkukäyttöisen moottorisahani, jota Niinan on myös tahdistimen kanssa turvallista käyttää. Niinpä olemme päässeet yhdessä myös täyspainoisiin metsätöihin ja samalla tietysti nauttimaan luonnosta ja yhdessäolosta.
Olemme Niinan kanssa molemmat liikunnallisia ihmisiä ja tykkäämme tehdä asioita paljon yhdessä. Kun liikumme yhdessä, molemmilla on myös turvallisempi olo. Liikkuessamme esimerkiksi hiihtäen tai juosten, määräämme vauhtimme Niinan sykerajojen ja jaksamisen mukaan. Tässä olemme huomanneet, että hyvä alkulämpö ja kevyt aloitus kantavat pitkälle. Toinen harrastuksiemme kautta ilmi tullut asia on voimalinjojen voimakas sähkömagneettinen kenttä, joka voi vaikuttaa tahdistimen toimintaan. Ensimmäisen kerran törmäsimme tähän jo Maajussille morsian farmiviikon kuvauksissa, kun olimme menossa tutustumaan metsätöihin ja reitti palstalle kulki voimalinjojen alla pidemmän matkan. Reittejä on kuitenkin niin paljon kuin on metsääkin, joten sitten vain vaihdettiin reitti- ja kuvaussuunnitelmaa. Onneksi kuitenkin pääosa metsistämme eivät sijaitse suoraan voimalinjojen alla ja aina olemme onnistuneet löytämään kiertoreitin niin voimalinjojen suhteen kuin elämässä ylipäätään.
Kuten Niina itse asian ilmaisee, CPVT on osa häntä. Sydänsairaus ja tahdistin sekä kaikki siihen liittyvät kokemukset ovat tehneet hänestä sellaisen, mitä hän on tänä päivänä. Minäkin tiedän, että ilman Niinan sydänsairautta mekään emme ehkä olisi koskaan tavanneet, koska silloinhan elämä olisi kulkenut eri polkua. Niinan kokemukset ovat tehneet hänestä vahvan ja välittävän ihmisen, johon tiedän voivani tukeutua heikommalla hetkelläni. Huomaan Niinan sydänsairauden vaikuttaneen myös minuun positiivisesti. Olen oppinut kuuntelemaan muita ja arvostamaan paremmin jokaista päiväämme tällä pallolla. Kaiken lisäksi myös minä olen saanut, ja saan jatkossakin tutustua uusiin ihaniin ihmisiin ollessani Niinan mukana Sydänlapset ja -aikuiset ry:n toiminnassa.
Kuten alussa mainitsin, lukemani Niinan tarina sain onnellisen lopun. Ja nyt Niinan ansiosta minäkin pääsin osaksi tätä onnellista tarinaa.
Kuva: Teemu Toikka